Karhu kulki pitkin metsäpolkua. Vastaan tuli kettu. Karhu kysyi: - Lähteekö sinulta karva? - Kyllä lähtee, sanoi kettu, ja molemmat jatkoivat kulkuaan. Tuli vastaan jänis. Karhu kysyi: - Lähteekö sulta karva? - Kyllä lähtee, sanoi jänis, ja molemmat jatkoivat matkaansa. Tuli vastaan orava. Karhu kysyi: - Lähteekö sinulta karva? - Ei lähde, sanoi orava. Silloin karhu nappasi oravan kouraansa, päkisti mättäälle kakat ja pyyhkäisi oravalla perseensä. SADUN OPETUS: Älä erotu joukosta, tai pomo pyyhkii sinulla pyllynsä hädän tullen. Vesikirppu kipitteli nälissään pitkin lammikon pintaa ja tuli lumpeenlehden luo. Se katseli lumpeenlehteä ja ajatteli: - Onpas herkullisen näköinen lumpeenlehti, ja minä olen nälkäinen, mutta taidampa odottaa vielä hetkosen, että nälkä nousee huippuunsa, silloin lumpeenlehti maistuu vielä mehukkaammalle. Vähän matkan päässä istuskeli sammakko ruohomättäällä ja katseli vesikirpun toimia. Se ajatteli: - Minulla on nälkä ja tuossa olisi herkullinen vesikirppu, mutta se näkyy valmistautuvan syömään tuota lumpeenlehteä. Minäpä odotan että se on syönyt. Kylläinen vesikirppu maistuu paljon paremmalta kuin nälkäinen. Rantapusikossa väijyi sammakkoa nälkäinen kissa. Se katseli sammakkoa ja ajatteli: - Minulla on nälkä ja tuossa on makoisa sammakko. Mutta odotetaampas hetki. Tuo sammakko aikoo selvästi syödä tuon vesikirpun, ja kylläinen sammakko maistuu paljon paremmalta kuin nälkäinen. Kaikki odottivat. Sitten vesikirpun nälkä nousi huippuunsa. Vesikirppu haukkasi lumpeenlehdestä palan ja nielaisi. Sammakon kieli vangitsi vesikirpun ja sammakko söi sen. Kissa ponkaisi rantapusikosta sammakon niskaan, mutta sen koivet olivat odotuksen aikana kangistuneet niin, että kissan hyppy jäi lyhyeksi ja se pudota roiskahti keskelle lampea. TARINAN OPETUS: - Kuta pidempi esileikki, sitä märempi mirri. Kaksi vanhaa siittiötä lojui jossain pallien perukoilla. Toinen niistä kiroili, että tästä on päässyt lähtemään paljon nuorempiakin, joten eiköhän kamu pidetä huoli, että seuraavassa lähdössä ollaan kärkiporukoissa. Niinhän se aika sitten tuli, että alkoi olla sellaista tutinaa, että lähtö olisi lähellä. Nämä kaksi kaverusta etenivät jonon kärkeen kyynerpäätaktiikalla ja juttelivat mennessään kuulleensa, että munasolu on kuulemma aivan ihana ilmestys ja tuskin malttoivat odottaa lähtöä. No kaverit pääsivät kuin pääsivätkin jonon kärkeen ja viimein alkoi se lopullinen puristus ja siittiöystävykset singahtivat mustaan putkeen käsi kädessä ja lopulta tupsahtivat johonkin märkään ja pimeään paikkaan. Toinen siihen: "No, missähän se munasolu nyt sitten luuraa?" Samassa edessä näkyi liikettä. Toinen kysyi: "Mitä v...ua, meidänhän piti olla nyt ekana, keitäs te ootte?" Edestä kajahtaa vastaus: "Me ollaan hammaspeikkoja, ja me asutaan täällä."